Rovaniemellä ollaan taas pahoja tekemässä.
Vuosia kestänyt taistelu rovaniemeläisille rakkaan Valistustalon kohtalosta sai surkean päätöksen, kun Ely-keskus torppasi rakennuksen suojelupäätöksen. Päätös on käsittämätön, sillä myös Museovirasto on puoltanut suojelua. Peli näyttää surullisesti jo pelatulta, mutta en voi olla kommentoimatta asiaa. Kommenttini julkaistiin Lapin Kansan mielipidepalstalla 23.2.2016 lyhennettynä. Tässä blogissani on esillä pitempi versio. Tekstiini sain kannatusta monilta entisiltä, nykyisiltä ja osa-aikaisilta rovaniemeläisiltä. Heille kiitos kannustuksesta! Lausunnossaan Museovirasto katsoo muun muassa, että Valistustalo on edustava esimerkki yhdistystalosta ja Lapin sodassa tuhoutuneen Rovaniemen jälleenrakennusajan hengestä. Rovaniemeläiset rakensivat Valistustalon sodan jälkeen paikallisyhteisön poikkeuksellisen laajalla yhteistyöllä. Sillä voidaan esimerkkinä katsoa olevan jopa valtakunnallista merkitystä. Rakennusprojektissa oli mukana oli monenlaisia mm. urheilu- kulttuuri- yrittäjäjärjestöjä, jopa Sotainvalidien Veljesliitto. Rakennus vaatii tietenkin remontointia, mutta on on perustaltaan kohtuullisen hyvin säilynyt, toimiva ja terve, toisin kuin Lemminkäinen Oy:n itse teettämät tutkimukset antavat ymmärtää. Maakuntamuseon Raito-lehdestä 2015 löytyy kaksi mainiota artikkelia (löytyvät myös netistä), joissa käsitellään Valsan historiaa ja nykypäivää valaisevalla tavalla. Lukekaa ne ihmeessä, rovaniemeläiset! Valistustalo on hieno esimerkki jälleenrakennusajan hengestä, ennennäkemättömästä yhteisponnistuksesta. Eikö tällaista henkeä voisi löytyä vielä tänäkin päivänä? Kuvastaa surullisella tavalla tätä aikaa, että nimenomaan VALISTUStalon kaltainen rakennus halutaan tuhota. Tässä ajassahan valistus, koulutus, historian perintö, sivistys ja muu ihmisen kasvu ei ole kovin arvostettua. Lyhytnäköisesti vain raha ja hetkelliset kustannukset ratkaisevat, eikä tajuta tämänkaltaisilla päätöksillä olevan ikäviä seurauksia. Ikävää myös, että asiassa on osapuolena vieläpä "valistuksen kehdon" eli yliopiston opiskelijoiden edustaja LYY. Mikä on Rovaniemen kaltaisen pikkukaupungin viehätys? Mikä kiinnostaa kaupunkikuvassa esimerkiksi matkailijoita? Ei ainakaan ankeat lähiökerrostalot ja rumat liikerakennukset, joita Rovaniemen keskustaan on viime vuosina rakennettu hurjaa vauhtia. Rovaniemeläiset ovat alistuneet siihen, että kaupunkikuvaa on sodan jälkeen tuhottu rakentamalla lähes ilman minkäänlaista suunnitelmaa, halvalla ja grynderien ehdoilla. Tästä on ollut seurauksena sekava kokonaisuus, jossa esimerkiksi Alvar Aallon ja hänen myötään funkiksen perintöä ja estetiikkaa ei ole hyödynnetty kaupunkikuvassa millään tavalla. Mikä upea funkistyylinen kaupunki Rollo voisikaan olla jos näin olisi tehty. Matkailu on ainoita elinkeinoja, johon Lappi ja Rovaniemi voi tällä hetkellä ja tulevaisuudessa turvata. Senkin takia olisi ensiarvoisen tärkeää, että kaupungin, Lapin ja Suomen historiaa ei tuhota kokonaan kaupunkikuvasta. Arkkitehtuuri ja elävä paikalliskulttuuri ovat luonnon lisäksi niitä asioita, jotka oikeasti kiinnostavat vierailijoita. Myös kaupunkilaisille itselleen on tärkeää minkälaisessa ympäristössä he elävät. Ympäristön juonteet historiaan luovat identiteettiä ja lisäävät sitoutumista paikkakunnalle. Valtakatu on Rovaniemen vanha pääkatu, jonka varrella tärkeimmät rakennukset ja tapahtumat ennen sijaitsivat. Valsan lähellä on säilynyt pari osuvaa esimerkkiä näkemyksellisyydestä ja siitä miten taloja voidaan korjata historiaa kunnioittaen: Kukkola-yhtiöiden hieno pieteetillä remontoima Teräksen talo ja hotelliyrittäjä Mikael Gröhnin jo merkittävää kansainvälistä huomiotakin saavuttanut upea Arctic Light Hotel vanhassa Kauppalantalossa. Kauppayhtiön talossa toimiva suosittu Kahvila Kauppayhtiö on pittoreski helmi, joka tunnetaan pääkaupunkiseudun hipsteripiireissä saakka. Valtakatu voisi olla hyvä jatkumo sodassa säilyneestä ja jälleenrakennuskaudella rakennetusta ympäristöstä. Ihminen tarvitsee elämässään muutakin kuin neljä seinää ympärilleen. Mikäli kaupungissa ei ole mitään hengen ja ruumiin ravintoa asukkaat äänestävät jaloillaan. Väestökato on Rovaniemelläkin tunnettu tosiasia, vaikka viime vuosina keskustaan on muuttanut paljon asukkaita esim. ympäröivistä maakunnista. Suuret ikäluokat ja vanhukset luopuvat omakotitaloistaan ja haluavat helppoa elämää kerrostalossa. Tämä kehitys ei kuitenkaan tule jatkumaan loputtomiin, vaikka se ehkä grynderien ja anonyymien asuntosijoittajien unelmissa ehkä näin näyttäytyisikin. Kulttuurimatkailu on maailmalla tällä hetkellä voimakkaasti nouseva trendi. Silti se on harmittavan aliarvostettu aluetalouden visioissa. Kulttuuria ei osata arvostaa laskelmissa, koska tuloksia on vaikea esittää insinöörityyppisesti laskutikulla. On kuitenkin tutkittu, että esimerkiksi museot tuottavat välillisesti jokaisesta niihin panostetusta eurosta monin verroin tuloja paikkakunnalle. Kulttuuritarjonta on elinehto pienelle ja syrjäiselle paikkakunnalle. Valsa on roikkunut epävarmuudessa ja ”löysässä hirressä” jo monta vuotta. Silti pientoimijat ovat jaksaneet ylläpitää talon aktiviteetteja tähän päivään asti. Lukuisat tunnetut bändit ja esiintyjät vierailivat aikoinaan Valsan legendaarisessa salissa, jossa viime aikoina sadat lapset ovat saaneet iloita sirkuskoulun ainutlaatuisista tiloista. Bändeillä on ollut tuiki tarpeellisia harjoitustiloja, taiteen ystävät ovat nauttineet näyttelyistä ja kulttuuritapahtumista, järjestöt ja pienyrittäjät ahkeroineet toimitiloissaan. Valsa voisi jatkossakin olla luova tapahtumien keskus, jossa start-up yritykset, kulttuuritoimijat, järjestöt ja yhdistykset voisivat hyödyntää synergiaa. Juuri tällainen pienestä alkunsa saava ”kulttuuripöhinä” on ollut monen suomalaisen menestystarinan taustalla. Sellaisesta ei luulisi millään kaupungilla olevan varaa luopua. Mahdollisuudet toimintaan ovat rajattomat kun vain tahtoa löytyy. Päättäjien tehtävä on mahdollistaa tällainen toiminta. Tässä vaiheessa täytyy kysyä, mikä on rovaniemeläispäättäjien tulevaisuuden visio kaupungin suhteen? Ikävä kyllä se näyttäytyy tällä hetkellä olevan hiljainen eläkeläisten kaupunki, jossa lähiökerrostalojen lomassa sijaitsee muutama hotelli ja marketti. Niiden välissä vaeltaa eksyneen oloisia turistiryhmiä etsien jotain elämää. Lopuksi voi onnitella purkuasiasta nyt näin ikävästi päättäneitä, etunenässä kaupungin ympäristölautakuntaa ja ely-keskusta siitä, että saatte näin nimenne historiaan. Ikävä kyllä tulevat sukupolvet tuskin tulevat muistelemaan teitä lämmöllä.
0 Comments
SUKUTARINAA Lapsena kuuntelin isovanhempieni ja heitä iäkkäämpien puhuvan keskenään ajoista "ennen sotia". Silloin kaikki tuntui olleen toisin. Hurjiakin juttuja kuuli. Menneisyyteen tuntui liittyvän myös paljon jotain sellaista, mistä ihmiset mieluiten vaikenivat. Niitä vanhoja asioita ei haluttu lapsille paljon muistella, tulevaisuus oli tärkeämpi, tämä "moterni" maailmanmeno, jota yritettiin kaikin tavoin omaksua ja pysytellä kehityksen kelkassa. Muistot olivat varmaankin liian kipeitä. Lapsen mieleen jäi kuitenkin kaivertamaan kysymykset tuosta entisestä, mitä kaikkea siihen liittyi? Isäni ajokortissa luki syntymäpaikkana "Kuolajärvi". Ihmettelin sitä, mikä ihmeen paikka se oli kun ei sitä näkynyt kartassakaan? |
kirjoittaja
seikkailee taiteen ja tekemisen maailmassa kokeillen ja ihmetellen elämän eri puolia arkisto
Kategoriat
|